Sateenkaari-Kouvola

Bongaa itseohjautuva homo-ohjus

2010-05-04T11:32:00.000-07:00

Kouvolassa repäistiin. Vieläpä ilman taustalla jylläävää yhdistystä tai muuta koneistoa, ilman leikkitätin tai -setän tai -setätin oloista ohjaavaa osapuolta. Me vain kääräisimme hihamme ja kävimme tuumasta toimeen.

Halusimme aikaansaada sateenkaarenkirjavaa paikalliskulttuuria. Ja tässä yhteydessä kulttuuri ei missään nimessä ymmärry korkealentoisena taidepläjäyksenä, jonka homeinen kuraattoriraati on Teille päättänyt esitellä. Ei laisinkaan. Aikaansaamamme valokuvanäyttely on paitsi meidän visiomme erilaisten mutta samanarvoisten ihmisten yhteisestä Kouvolasta, myös miettimisen arvoinen paikka. Uskon homofobisten reppanoittenkin näkevän näyttelyssä valokuvia tavallisista kanssaihmisistä seksuaalisen vähemmistöyden saastuttamien spitaalisten sijaan.

Kaikki kuvissa esiintyvät henkilöt eivät edes lukeudu seksuaalivähemmistöihin, joten etevimmät homostelun paheksujat ja miksei myös tiukimmat gaydarinomaavat voivat sitten tietenkin asiantuntevasti osoitella muille, mistä sen homon oikein tunnistaa. ;)

Tietenkään emme ole unohtaneet näyttelyn esteettisiä, taiteellisia ja viihteellisiä arvoja. Ja erityisen olennaisessa osassa tässä projektissa on ollut itse tekeminen. Se on ollut hauskaa, terapeuttista, ärsyttävää ja ennen kaikkea niin tarpeellista.

Joku hienotittelinen ja arvovaltainen tutkija-asiantuntijaekspertti varmastikin kuvailisi tempaustamme "itseohjautuvaksi toiminnaksi". Koska meikäläisen korvaan se kuulostaa lähinnä sotilasoperaatioon suunnitellulta ohjukselta, välttelen kyseisenlaisia lausuntoja. Tärkeintä on se, että meistä oli mielekkäämpää tehdä itse, kuin jäädä ruikuttamaan, ettei täällä ole mitään.

Homofobian vastaisena päivänä 17.5. siis pärähtää Kouvolan pääkirjastossa. Työryhmä valkkailee vielä viimeisiä näyttelyyn osallistuvia otoksia. Valokuvia odotellessa kannattaa tutustua mahtavaan sivustoon, jonka ihana Keijukainen on loihtinut Kouvolan värikkäille vinokkaille.

Kevätaurinkoisin terkuin
Jepa

Matkalla tasavertaisuuteen?

2010-04-20T10:14:00.000-07:00

Kun ihmisen maailmassa tapahtuu muutoksia, ensimmäinen reaktio on usein asian tyrmääminen, jopa kieltäminen, näin kerrottiin minulle hyvinvointikoulutuksessa. Ymmärrän tuon, jokaisen täytyy saada aikaa sulatella kuulemaansa, jotta voi muodostaa oman mielipiteensä.

Tunnen toisinaan olevani masokisti kahlatessani läpi mielipiteitä eri asioiden tiimoilta. Viimeisimpänä aiheena sateenkaarevaan elämään liittyvässä poliittisessa päätöksenteossa on ollut perheen sisäinen adoptio.

(poimintoja edustajiemme puheenvuoroista)

Oma mielipiteeni on, että ainoa oikea parisuhde on miehen ja naisen välinen suhde. Näin on luoja aikojen alussa suuressa viisaudessaan säätänyt. Jos nais- ja miesparit haluavat leikkiä makuuhuoneleikkejään niin ok, mutta miksi sotkea viattomat lapset tähän, koska on pelättävissä seuraamuksia lapsen kehitykseen ja vaikeuksia esimerkiksi koulunkäynnissä. On kyse rajoista. Missä menevät vapaamielisyyden rajat? Kysyn, onko pelättävissä, että maailmalla aletaan esittämään vaatimuksia siitä, että ihmisen on saatava avioitua esimerkiksi rakastamansa hauvelin kanssa?

Tämä oli kysymys, koska vapaamielisyydessä menee tämä yhteiskunta niin pitkälle, että tältähän voi odottaa mitä vain. Elikkä ajattelen näin, että esimerkiksi homo- tai lesbovanhempien lapset kun ovat tuolla koulussa tai näkevät, kuinka vanhemmat joko homovanhemmat rakastelevat tuolla makuuhuoneessa, niin minä luulen, että tämä jättää valtavan syvät haavat lapsen maailmaan ja myöhempään kehitykseen. -P. Oinonen

Hallituksen esitys on vain aikuisten henkilöiden henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämistä varten laadittu. Tämä merkitsee muutosta vanhemmuutta koskevaan nykyiseen sääntelyyn, ja se vahvistaa uutta perhemallia, jossa lapsen oikeus isään ja äitiin ei toteudu ja näin ollen muuttaa äitiyden ja isyyden käsitteiden sisältöä.
-M. Pakkanen

Sitten yksi asia, joka minusta tässä on hyvin kuvattukin täällä. Täällä puhutaan ilmiöstä. Elikkä valiokunnan mietinnössä puhutaan, jotta "kahden samaa sukupuolta olevan henkilön vanhemmuus on siten olemassa oleva yhteiskunnallinen ilmiö". Elikkä aikaisemmin puhutaan, että meillä on tämmöinen perinteinen perhekäsitys ollut, että on isä ja äiti, mutta minusta tämmöisten ilmiöiden perusteella ei pitäisi muuttaa lainsäädäntöä, koska täällä jotkut ovat sanoneet, että kyse on arvoista. -E. Lahtela

Kauhulla ajattelen sellaasta asiaa, jos ajatellahan sitä, että oli sitten miehen tai naisen, toisen suvun isovanhemmat jäävät paitsiohon tästä kaikista rakkaammasta kultaisesta lapsenlapsesta, ja jos lapsi sitten 20-30 vuoren ikääsenä vasta rupiaa kiinnostumahan, ketkä olivat minun isovanhemmat ja se suku, niin tästä voi tulla henkisiä traumoja. Nämäkin asiat pitää ottaa näis asiois kysymykseen. On ihmisarvosta ja tulevaisuudesta kysymys. -J. Mieto

On myös lapsen kannalta rehellisempää, että hän vaikkapa päiväkotiin mennessään voi kertoa, että hänellä on äiti ja sitten hänellä on huoltaja, vaikka Tiina, ja sitten hänellä on vielä isä, jonka nimeä hän ei tiedä mutta joka on antanut hänelle elämän, sen sijaan, että hänellä on kaksi äitiä. Miksi äidin naiskumppanista pitäisi tehdä äiti? -P. Räsänen

Homo- ja lesbosuhteet ovat valitettavasti tätä päivää. Yhtä valitettavaa on, että hallitus on tuonut eduskunnan käsittelyyn lain, joka törkeällä tavalla polkee ihmisoikeuksia. Ja miksi? Siksi, että homot ja lesbot saisivat leikkiä vanhempia valtiovallan suojeluksessa. Ei ihme, että Suomi on ihmisoikeuksiensa suhteen jatkuvasti kansainvälisten tahojen tarkkailussa. Jos kerran homoille ja lesboille halutaan antaa oikeuksia, ei se saa tapahtua lasten kustannuksella, kuten nyt tapahtuu, jos tämä laki tulee tällaisenaan voimaan. Pidän järkyttävänä sitä, että lapsi, joka on viaton syntymästään asti, pakotetaan elämään poikkeavissa ihmissuhteissa, mies- tai naisvanhempien kasvatuksessa. Lapsihan ei saa tällöin normaalia isän ja äidin saatikka perhe-elämän mallia, millä voi olla tuhoisiakin seurauksia myöhemmällä iällä lapsen tai nuoren sielunelämään.
-P. Oinonen

Ja suvaitsevaisuus, olen hyvinkin suvaitsevainen ja pitäisi olla sinut oman kulttuurinsa kanssa. Minä olen erittäin sinut oman kulttuurini kanssa, mutta siihen minun kulttuuriin ei kuulu homoseksuaalisuus. -L. Rajala.

Loppukevennykseksi pari yleisöosaston helmiä...

Tähän asti, kun äiti on heitellyt tavaroita ja uhkaillut isää veitsellä ja käyttäytynyt kaikin puolin väkivaltaisesti, on lastensuojelulla ollut helppo resepti: isä pois kuviosta tai ainakin hyvin etäälle. Vaan mites nyt suu pannaan, kun kumpikin vanhempi on sitä etuoikeutettua sukupuolta? -Stadin kundi

Nyt kaikki homot ja lesbot hakemaan Thaimaasta pikkupoikia ja tyttöjä omien halujen tyydyttäjiksi. Siinä on lasten tulevaisuus hyvä, kun toinen alistaja kuolee tai häviää, niin toinen jatkaa. -Henkka86

Jeesh.

Setan villien arvioiden mukaan Suomessa seksuaalivähemmistöihin kuuluu 5-15 % väestöstä. Norjalaisen eläintieteilijän Petter Böckmanin mukaan homoseksuaalista käytöstä on havaittu ainakin 1500 eläinlajilla, joista 500 lajilla asiaa on dokumentoitu tieteellisen tarkasti. Ihmismaailmassa seksuaalivähemmistöjä koetaan olleen aina, sillä jopa raamatussa on mainintoja niistä. Eri kulttuurit ovat määritelleet sen milloin kielletyksi, milloin sallituksi.

Julkaisin yllä olevan tekstin eräässä toisessa blogissa 6.6.2009. Aihe on sinänsä edelleenkin ajankohtainen, mielipiteet ja mielikuvat homoseksuaalisuudesta elävät voimakkaina homoseksuaalisuutta vastustavien ajatuksissa. Adoptiolakia uudistettiin ja perheen sisäinen adoptio samaa sukupuolta olevien parien lasten osalta tuli mahdolliseksi syyskuussa 2009. Kuitenkin, joka kerran uuden ihmisen kohdatessani, kun puhe siirtyy yleiseltä tasolta omaan elämääni ja seurustelukumppanin nimeen, huomaan, että matkaa tasavertaiseen suhtautumiseen on vielä paljon. Se, onko matka pidempi kuin kirkon portailta alttarille jää nähtäväksi.

Homous on trendikästä vai onko sittenkään.

2009-06-24T05:04:00.000-07:00

Jossain vaiheessa kaksi tuhatta luvun alussa homokulttuuri nostettiin mediaan. Syntyi Sillä silmällä tyyliset ohjelmat, joissa homot stailaavat tylsästä ja haisevasta heteromiehestä trenditietoisen uroksen, joka on naisten mieleen.

Ovatko kaikki homot kuitenkaan, muodikkaita, sisustajia, kokkeja tai lahjakkaita yksilöitä, jotka tietävät mitä on näyttää hyvältä. Näin ei ole. Useimmat homot ovat aika tavallisia arkisia miehiä arkisissa ammateissa. Ne, jotka haluavat tuoda itseään tekevät sen kyllä mutta loppujen lopuksi nämäkin ihmiset ovat aika tavallisia. Tämä homokulttuurin nousu trendikkääksi on kuitenkin jättänyt varjoonsa sen tosiasian, etteivät homomiehet ole sen tasa-arvoisia heteromiehiin kuin sitä ennenkään. Meitä saa haukkua ja pilkata. Meistä voi tehdä vitsejä ja pahimmassa tapauksessa meitä saa pahoinpidellä miten halutaan. Voisi todeta, että voiko olla trendikästä olla ihminen, jolla ei ole kaikkia ihmisoikeuksiakaan? Mielestäni ei.

Miehenä olemisen vaikeus

2009-05-04T06:15:00.000-07:00

Katsoin pitkästä aikaa elokuvan The Latter days. Elokuva kertoo mormonipojasta Aaronista, joka saapuu Los Angelisiin. Siellä hän tapaa villiä poikamieselämää elävän Chirstianin, joka rakastuu Aaroniin. Kuitenkaan kirkko eikä Aaronin perhe hyväksy häntä sellainsena kuin hän on. Aaronin isä, joka on kirkon toiminnassa vahvasti mukana laittaa poikansa hoitolaitokseen, jossa Aaron on tarkoitus parantaa.

Tämä elokuva saa minut, joka kerta itkemään ja tunnen kuinka tarina repii minua sisältä. Jos kysyt miksi, se johtuu siitä miten vaikea miehen on toista rakastaa ja miksi se on niin kiellettyä ja sitä on niin vaikea tunnustaa. Miehenä elämisessä on se vaikeus, ettei erilaisuus ole sallittua. Miehen pitää olla maskuliinen äijä, se joka johtaa laumaansa. Mutta jos ilmoitatkin pitäväsi miehistä, voi ovi sulkeutua edestässäsi huomaamattasi.

Uskon, että myös Kouvolassa elää miehiä, jotka haluaisivat tutustua, ihastua, rakastua toiseen mieheen mutta he eivät uskalla. Taustalla voi olla muiden mielipiteet, vanhemmat, työpaikka tai muut asiat, jotka vaikeuttavat todellisen onnen löytämistä. Moni näistä ihmisistä elävät sitten ei niin täydellisessä suhteessa ja joko kieltävät itsensä ja halunsa tai tuovat ne esille salaa.Toivon, että näistä miehistä löytyy rohkeita, jotka uskaltavat olla sitä mitä ovat ja löytävänsä onnen. Mikä on loppujen lopuksi tärkeintä kuin se, että on onnellinen juuri sellaisena kuin mitä itse on.

Jukka Parviainen

Lost & found: Sateenkaariskenen pointti

2009-04-04T07:06:00.000-07:00

Muutin noin kaksi ja puoli vuotta sitten Kouvolaan Vantaalta. Hyvin nopeasti aloin kaipaamaan sateenkaarevaa seuraa ympärilleni. Kummallista.

Pääkaupunkiseudulla naureskelin mielelläni homoravintoloille. Näinä päivinä, kun heterot suorastaan jonottavat päästäkseen sisään DTM:ään tai Lostariin, tuntuu homoravintoloitten pointti kadonneen. Sitä paitsi, jos joku perustaisi "heteroravintolan", se saisi osakseen varmaankin paheksuntaa ahdasmielisyydestä, ellei suorastaan syytteitä syrjinnästä.

Minun piti tulla homokapakattomaan Kouvolaan asti tajutakseni, mikä tarkoitus on homokuppiloilla, "heteroystävällisillä" sellaisillakin.

Ne ovat paikkoja, joissa "homo" ei ymmärry automaattisesti (hetero)miesten väliseksi nälvintäsanaksi, ja ne ovat paikkoja, joissa ei tarvitse olla muille hetero niin kauan, kunnes toisin todistetaan.

Onneksi minulla oli ystäviä, joitten kautta pääsin tutustumaan eläviin, kouvolalaisiin ei-heteroihin. Mainion, sateenkaarikansaa koko Suomen laajuudella yhdistävän SETA-foorumin kautta bongasin ketjun "Kouvola!" (ketjun lukeminen vaatii rekisteröitymisen palstalle), ja homofobian vastaisena päivänä 17.5.2007 kokoonnuimme Kouvolan Coffee Housessa. Välissä meni vuosi, ennen kuin näimme porukalla uudestaan. Netissä porukkamme tavoittaa tätä nykyä Sateenkaari-Kouvola -foorumilta, ja ilmeisesti Facebookissakin jokin ryhmä löytyy.

Olemme tavanneet säännöllisen epäsäännöllisesti muutaman kerran kuukaudessa, ja uusia ihmisiä tulee pikkuhiljaa mukaan toimintaamme. Käymme kahvittelemassa, juhlimassa, leikkimielellä urheilemassa ja luonnonhelmassa patikoimassa. Nyt aloitamme blogaamisen.

Mukaan meininkiimme toivon kaikkia ihmisiä, jotka uskovat ihmisten oikeuteen olla seksuaalisuudeltaan juuri sitä, mitä vilpittömästi kokevat olevansa. Villeissä unelmissani moinen ajattelutapa on vielä joskus ihan arkipäiväisen normaalia, eikä pelkkä erikoinen poikkeustila.

Sitä paitsi, Kouvola nyt vaan on kauniimpi tällä puolen sateenkaarta.

- Jepa,
Kouvolalaistunut sateenkaarenmaalari